Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan

Auringon paistaessa ja kumpupilvien purjehtiessa taivaalla on upeaa pyöräillä halki avarien peltoaukeiden, ellei joudu polkemaan vastatuuleen. Tuulen puhaltaessa 7-9m/s se tuntuu ja puuskan osuessa kohdalle muuttuu tasamaa nopeasti ylämäeksi tai sivutuuli painaa polkijaa kohden ojaa.

Pyrin yleensä suunnittelemaan pyörälenkit siten, että paluumatkalla tuuli puhaltaisi takaa. Alkumatkan polkee kovaankin vastatuuleen, jos odotettavissa on palkintona uurastuksesta loppumatkasta myötätuulta. Tuulen puhaltaessa etelän ja lännen suunnalta suuntaan kohden Pennalan - Orimattilan teitä. Idän ja pohjoisen suuntaisella tuulella kierrän Immilän - Ruuhijärven reittejä. Kodin sijainti mahdollistaa valinnan neliapilan tapaan muotoutuvista pyörälenkeistä, jolloin aina paluumatkalla on vähintään takaa sivulta puhaltavaa tuulta.

Aina ei tuuli pidä suuntaansa ja niin tänäänkin. Lähikaupan mainoslippujen liehuessa luoteistuulessa suuntasin Pennalan kautta kohti Orimattilaa. Vastatuuleen puskien ensimmäisen 15km matkan keskinopeus jäi vaatimattomaan 23.4km/h. Sivutuulessa kohti Orimattilaa 10km matkalla keskinopeus oli jo 26km/h.  Viimeiselle 20km paluulle kohti Villähdettä odotin keskivauhdiksi hyvässä myötätuulessa lähes 30km/h, mutta tuulipa päätti kääntyä puhaltamaan luoteesta. Heinämaan ja Tapiolan aukeilla pelloilla sai taas puskea sivuvastaiseen ja kokonaiskeskinopeus jäi 26.4km/h.

Onneksi paluumatkasta sain 5km kevyenliikenteenväylän lasketella reippaassa myötätuulessa ja kotiin palattua oli hyvä tunne siitä, että pyörä kulki. Myös vastatuuleen.