sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan

Auringon paistaessa ja kumpupilvien purjehtiessa taivaalla on upeaa pyöräillä halki avarien peltoaukeiden, ellei joudu polkemaan vastatuuleen. Tuulen puhaltaessa 7-9m/s se tuntuu ja puuskan osuessa kohdalle muuttuu tasamaa nopeasti ylämäeksi tai sivutuuli painaa polkijaa kohden ojaa.

Pyrin yleensä suunnittelemaan pyörälenkit siten, että paluumatkalla tuuli puhaltaisi takaa. Alkumatkan polkee kovaankin vastatuuleen, jos odotettavissa on palkintona uurastuksesta loppumatkasta myötätuulta. Tuulen puhaltaessa etelän ja lännen suunnalta suuntaan kohden Pennalan - Orimattilan teitä. Idän ja pohjoisen suuntaisella tuulella kierrän Immilän - Ruuhijärven reittejä. Kodin sijainti mahdollistaa valinnan neliapilan tapaan muotoutuvista pyörälenkeistä, jolloin aina paluumatkalla on vähintään takaa sivulta puhaltavaa tuulta.

Aina ei tuuli pidä suuntaansa ja niin tänäänkin. Lähikaupan mainoslippujen liehuessa luoteistuulessa suuntasin Pennalan kautta kohti Orimattilaa. Vastatuuleen puskien ensimmäisen 15km matkan keskinopeus jäi vaatimattomaan 23.4km/h. Sivutuulessa kohti Orimattilaa 10km matkalla keskinopeus oli jo 26km/h.  Viimeiselle 20km paluulle kohti Villähdettä odotin keskivauhdiksi hyvässä myötätuulessa lähes 30km/h, mutta tuulipa päätti kääntyä puhaltamaan luoteesta. Heinämaan ja Tapiolan aukeilla pelloilla sai taas puskea sivuvastaiseen ja kokonaiskeskinopeus jäi 26.4km/h.

Onneksi paluumatkasta sain 5km kevyenliikenteenväylän lasketella reippaassa myötätuulessa ja kotiin palattua oli hyvä tunne siitä, että pyörä kulki. Myös vastatuuleen.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Sadepisaroiden rapsutusta

Tänä keväänä on tuntunut, ettei sää ala lämpenemään lainkaan, tuulee kovaa ja sadekuuroja on jatkuvasti. Pyöräilevää työkaveriani ei sade haittaa, mutta hän ei pidä tuulesta. Tuuli ei ole omakaan suosikkini, mutta suurin inhokkini on sadekuuro. 

Jatkuva sade harmaalta taivaalta on tavallaan helpottavaa. Pyöräilemaan et voi lähteä, joten voit keskittyä tekemään jotain muuta kaikessa rauhassa. Pilvipoutaisena päivänä mieli palaa tielle polkemaan. Matka alkaa aurinkoisessa ja tuulisessa säässä. Taivaanrannassa järven toisella puolen on tosin tummia pilviä ja sateenharsoja niiden alla. Suunniteltu reitti kulkee onneksi poispäin oletettavasta sadekuurosta. Tuuli hajottaa tummia pilviä ja alkaa siirtää osaa niistä suoraan kohti. Sitten se tapahtuu. Metsän takaa puhaltaa kostea tuuli ja hetken kuluttua taivas putoaa niskaan kastellen kaiken. Paita, housut, kengät....ajolasit, pyörä. Muistinko laittaa Stravalla matkantekoa rekisteröivän kännykän vesitiiviiseen pussiin vai imeekö se itseensä kaiken taskuun tihkuvan veden? 

Vaikka sadekuuro on lyhyt, se kastelee polkijan ja pyörän täydellisesti. Ikävä ei pääty kuuron jälkeenkään. Tie on märkä, kurainen ja liukas. Maantierengas lipsuu ja maastorengas piirtää selkään kuraviivaa. Ohiajavat autot roiskivat tahattomasti tielle kertyneet lammikot polkijan jaloille. Kotona odottaa varusteiden pesu ja laajempi pyörän huolto.

Eikä voisi sopia, että kerran kuussa sataisi viikon yhtöjaksoisesti ja kolme viikkoa olisi takuuvarmaa poutaa? Säät ovat kuitenkin osa suurempaa kokonaisuutta ja yksinäisen polkijan tulee vain sopeutua siihen.

Ehkä tänään paistaa illalla aurinko...