sunnuntai 30. elokuuta 2015

M-A-M-I-L

Saarivaltakunnasta levinnyt termi MAMIL (middle aged men in lycra) on saavuttanut Suomen. Alkuperäinen määritelmä termille on keski-ikäinen, kuntonsa hoitamiseen herätyksen saanut mies, jonka rahamassi on riittävän paksu kunnollisten ja laadukkaiden välineiden hankkimiseen. Ja niitä tämä mies myös hankkii. Asian ovat huomanneet pyöräkauppiaat, joille MAMIL on asiakkaana unelma. Pyörän runko on alumiinia ellei jopa hiilikuitua, tekninen osasarja on vähintään toiseksi parasta markkinoilla saatavista ja asusteet eivät ole Lidlin Crivitiä vaan Pearl Izumia tai North Wavea. MAMIL on harrastukseensa vakavasti suhtautuva ja harrastuksestaan nauttiva. 

Laadukkaiden ja samalla hinnakkaiden välineiden osto antaa kuitenkin aina joillekin aihetta irvailla, joko kateudesta tai typeryydestä. Lahtelainen aloitteleva kirjailija Kalle Veirto kirjoitti Etelä-Suomen Sanomien kolumnissa "Munamankelimies" huonoa huumoria tavoitellen varsin alatyyliseen ja loukkaavaan sävyyn:

Mamil on englantia ja tulee sanoista middle-aged men in lycra. Suomeksi se tarkoittaa pedanttia keski-ikäistä tolloa.

Pyöräilyyn hurahtaessaan tollo hommaa vermeet viimeisen päälle. On koukkusarvinen hiilikuitupyörä, ilmanvastusta pilkkaava kypärä, vartalonmyötäinen asu, piukat pyöräilypöksyt ja kengät, jotka istuvat lukkopolkimiin kuin unelma.

Kyllä, ukkohan näyttää siltä, että olisi lähdössä Ranskan ympäriajoon Sky-tallin varakapteenina. Peilin edessä hän vaikuttaa hyvältä, Hollolan rantatiellä turhalta.

Kaikki mielenkiintoinen mamil-miehestä on nyt sanottu. Ja kuten me fiksustelijat ymmärrämme, kyse on vain typerästä tyypittelystä.

Pyöräily on nyt ekologista jänskäfantsua ja älyttömän muodikasta. Se vetää tärkeilijöitä ja erottujia puoleensa kuin raato kärpäsiä.

Mitä isommaksi ilmiö kasvaa, sitä enemmän sitä irvaillaan.

Kaikkea hyvää mamileille. Toivottavasti emme tapaa, ja jos tapaammekin, niin en usko meistä on suurta häiriöitä toisillemme.

Mamil-mies tulee takavasemmalta, käyttää hetken tuulensuojaa ja suhahtaa kohta ohi kadotakseen horisonttiin. Viimeisenä näkyvät kurat lycra-puvun selkämyksessä.

Ymmärrän ja en ymmärrä. Kirjailijan on toki saatava julkisuutta ettei nimi unohtuisi taustalle. Osoittaa kuitenkin melkoista lukijakunnan aliarviointia korottaa itsensä fiksustelijan jalustalle leimaamalla valtaisa joukkoa pyöräileviä, keski-ikäisiä miehiä pedanteiksi tolloiksi. Varmaan tollojen olisi fiksumpaa pukea ylleen kasarimallinen verryttelypuku, kumipohjatossut ja polkaista Jääkärillä maakuntakierros ilman nautinnon häivää. 

Mielenkiinnolla odotan kirjailijanalun tulevia kolumneja jalkapalloa potkivista, keski-ikäisistä miehistä, jotka Neymarin pelipaitaan, polvihousuihin ja nappulakenkiin varustautuneina kokoontuvat lähikoulun hiekkakentälle tai sählypallon perässä juoksevista, keski-ikääntyvistä miehistä, jotka eivät lapsuudessaan saaneet Bauerin luistimia ja päässeet Kiekko-Reippaan juniorijoukkueeseen.

"Typeryys ihmisen tyhmentää" - Forrest Gumpin äiti