Aina välillä mieleen nousee ajatus johonkin pyöräilykerhoon liittymisestä. Polkemista ja kokemusten vaihtoa samanhenkisten kanssa, alennuksia hankinnoista ja kerhon oma, logolla varustettu ajoasu. Muutaman kerran olen melkein täyttänyt paikallisen pyöräkerhon jäsenanomuksen, mutta sitten olen painanut "Peruuta"-nappia ja jatkanut yksinäistä polkemista.
Ajoasuja saa tilattua halutuilla logoilla vaikka DealExtremestä, mutta suhtaudun näihin RaboBankin ja vastaavien asuihin kuten halpamarkettien UCLA- tai NewYork 1973 -collegetakkeihin - miksi esittää sellaista, mitä ei oikeasti ole tai missä ei ole käynyt? On aivan eri asia käyttää Azoreilta ostettua T-paitaa tai hiihtoseura-aikojen Nastolan Naseva-lämmittelyliiviä.
Miksi en sitten liity kerhoon? Todennäköisesti samasta syystä kuin olen jättänyt hiihtoseuran ja melkein ilmailukerhon jäsenyyden. Kun kerhon kotisivuilla kerrotaan, miten "jäsenistö on täysilukuisesti mukana järjestämässä tapahtumaa" tai "olemme koko joukolla talkoilla keräämässä varoja nuorisojaostolle" on harrastukseen käytettävä aika jossain todennäköisessä vaiheessa käytettävä muuhun kuin itse tarkoitukseen.
Haluaisin löytää pyöräilykerhon, jonka tavoitteena ei ole kilpailijoiden huippuvalmennus, valtakunnallisen pyöräilytapahtuman järjestäminen tai jäsenmäärän kasvattaminen. Haluaisin löytää pyöräilykerhon, jossa satunnaisen epäsäännöllisesti kokoonnumme polkemaan yhteisiä reittejä tavoitteena ajamisen ilo - ei kilometrit, osallistujamäärät ja keskinopeus.
Ehkä olen vain itsekäs, mutta löytämistä odotellessa puen päälle Yokon tai Cannondalen paidan ja poljen omia reittejäni. Cannondalella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti