Pari vuotta sitten kokeilin ajaa silloisella citypyörällä töihin. Viiden kilometrin matkaan kului aikaa puolisen tuntia ja perillä oli pakko käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Pyörällä työmatkaan vaatteenvaihtoineen tuhlaantui tunnin verran, kun autolla matka työpöydän ääreen vei korkeintaan varttitunnin. Päätin silloin, etten pilaa orastavaa pyöräilyharrastusta polkemalla työmatkoja.
Torstaina oli oppitunteja vain iltapäivällä. Pakkasta vain muutama aste ja taivaalta tuli lunta kuuroissa. Ajattelin kokeilla taas kerran työmatkapyöräilyä. Talvisena ajoasuna käytän samaa vaatekertaa kuin hiihtäessä: tekninen alusasu, hiihtopaita, lämmittelypuku ja kypärämyssy. Pyöräillessä laitan käteen nahkarukkaset, jalkaan vaelluskengät ja päähän pyöräilykypärän sekä säänmukaiset ajolasit. Jouduin ottamaan repun muutamia tarvikkeita varten ja pakkasin varuilta puhtaan aluspaidan mukaan.
Poljin Cannondalella muutaman sentin auraamattomassa lumessa Kouvolantien varren pyörätietä ja lopuksi Nesteenmäkeä ylös. Pyörä tuntui kulkevan kevyesti jopa viimeisen mäen ja olin koululla jo kahdenkymmenen minuutin kuluttua paita ja pipo kuivana! Kesällä poljettu 2500km, parin vuoden takaisesta 10kg keventynyt polkija ja 5kg kevyempi pyörä vaikuttivat varmasti tulokseen!
Kotimatkalla Led Lenserin valaistessa tietä räntää rätki taivaan täydeltä ja ajelin hitaampaa reittiä harjun päältä. Matkaan kului puolisen tuntia ja tällä kertaa vaatteet olivat märät - johtuen räntäsateesta.
Edelleenkään en innostu ajatuksesta lähteä aamutunneille pyörällä, mutta iltapäivisin voi hyvin lähteä polkemaan ja nauttimaan jaksamisen tunteesta.
